Christmas spirits

Jouluja kaikille! Toivottavasti ootte juonu paljon kuumaa glögiä ja nauttinu läheisten seurasta. Tänne loma tuli ainakin tarpeeseen ja oon ihan onnellisena möllöttäny kotona. Nyt alkaa jo maha olla sen verran täys kaikista jouluruuista, että jaksaa oottaa ens jouluun. Oon keränny voimia uuttavuotta varten ja se sais jo tulla! Tapsantanssien tanhuamiset jätin mielelläni väliin ja uppouduin sen sijaan Orange is the new black- sarjan maailmaan. Pukki oli ilmeisesti kuunnellu toiveet! Unirytmit on menny ihan perseelleen ja heräilen yleensä vasta iltapäivällä...Mutta minkä sille voi, että yöt vaan nyt on parasta aikaa, sillon iskee kaikki inspiraatiot! En edelleenkään ymmärrä tätä mun hirveetä kirjabuumia. Päivällä ei huvita yhtään lukea, mutta yöntunteina on ihana hypätä toiseen maailmaan kynttilänvalossa ja teekuppi kädessä. Äiskä osui kyllä naulan kantaan, kun osti mulle joululahjaksi I am Malala-kirjan. Ihan uskomaton tarina Nobelin palkinnon saaneesta 17-vuotiaasta tytöstä, joka puolusti Palestiinassa naisten opiskeluoikeutta. Ääri-islamijärjestö Taleban ampui Malalaa päähän, mutta tyttö selvisi ja kertoo nyt kirjassa elämäntarinansa :) Suosittelen tosi paljon! Kirjaa ei oo vielä suomennettu ollenkaan, mutta englanninkieli ei hidastanu yhtään.
Armanin maailma -kirjan ostin joululahjarahoilla hemmotellakseni itteäni ;) Tykkään ihan sikana kaikista matkailuohjelmista ja Armanin ristiretki lukeutuu kyllä suosikkeihin. Tykkäsin kirjasta, ei siinä, mutta jotenkin oli vaikee lukea Helsingin murteella kirjotettua puhekieltä. Aattelin, että valokuvauskirjaa vois lueskella loman aikana ja kehittää vähän omia taitoja, mutta toistaiseksi se on pysyny ihan hyllyssä... ...tässä syy siihen. Katoin Kanadassa jo kaikki jaksot kerran, mutta toinen kierros ei tunnu vielä missään. Tääkin on joku uus villitys, koska en koskaan kato telkkaria tai mitään sarjoja! SisustajaSiiri oli mielissään näistä lahjoista. Kaks uutta designkehystä! Haluan kaikki mun kaverikuvat kauniisti esille söpöihin valokuvakehyksiin. Jotkut teinivuosien helmet ei kuitenkaa pääse ihan hylylle asti.


Äiti ja iskä on ilmeisesti ihan messissä tässä muutan Helsinkiin jutussa, koska useammasta paketista paljastu pienkodinkoneita haha. Äitiltä sain kunnon hemmottelupaketin. LS stylen kanta-asiakkaana se antoi mulle lahjakortin geelikynsien laittoon 8) Tekis mieli säästää yo-juhliin, mutta en ehkä malta oottaa niin kauaa! Aloe Veran hiustenhoitoaineet tulee myös tarpeeseen. Pehmeet paketit on parhautta! Varsinki, kun sieltä paljastuu mummon kutomat sukat. Kanadan paketti lämmitti sydäntä. Jacob ja Maelle lähetti omat terveisensä ja sain huippuhienoja piirustuksia. Lempparikuusenkoriste roikkuu parhaalla paikalla. On niin ihana miten lämpimissä ja läheisissä väleissä oon pysyny mun Kanada hostperheen kanssa. Ikävä sinne!
 
Mulla alko sittenki tekemään mieli porkkanalaatikkoa...Sitä olis jääkaappi täynnä eli taidan mennä yösyöpöttelemään. Nautinnollista viikonloppua kamut!

Muutama sana kirkosta ja siitä eroamisesta

Yleensä en pahemmin ole tänne mistään yhteiskunnallisista asioista kirjotellut, mutta nyt tulee siihen asiaan poikkeus. Tai no yhteiskunnallisesta... Ainakin mun henkilökohtaisesta asiasta ja valinnasta. Onhan tää se paikka, jonne mulla on oikeus kirjoittaa sananvapauden varjolla mitä itse haluan... Mun tarkoituksena ei ole loukata ketään tai kenenkään ajatuksia tällä postauksella. Kunnioitan jokaisen omia valintoja enkä niitä tuomitse. Se, että tämä herättää varmasti keskustelua on mun mielestä just hyvä :)
 Sananvapaudesta tuli mieleen, että meillähän on myös uskonvapaus, tai siis ainakin pitäisi olla.
Erosin nimittäin pari päivää sitten kirkosta. Mua on alkanu raivostuttamaan ihmiset, jotka ovat vaatimassa perusteluja tai muita syitä mun omalle henkilökohtaselle valinnalle. "Kerropas mulle yksikin hyvä syy miksi erosit, säästäminen ei ole mikään syy" No kuule minäpä kerron...

Siis ensinnäkin miksi säästäminen ei ole hyvä syy? Tällaisena lama-aikana saa jokainen varmasti sijoittaa rahansa mihin itse haluaa ja joillekin se kirkollisveroon menevä 30euroa kuukaudessa voi olla isokin raha. En myöskään perustele kirkollisveron maksamisen hyvyyttä sillä, että no kun ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen köyhille ja vanhuksille. Annan mieluummin tukeni ja avustukseni heille itse ihan ilman mitään välikäsiä. Kirkko tekee varmasti paljon hyvääkin siitä ei ole epäilystä, mutta kirkkoon kuulumattomuus ei tarkoita ettenkö voisi hyvää tehdä. Ja loppujenlopuksi aika pieni osa kirkollisverosta menee lopulta suoraan vähäosaisille ja apuatarvitseville.

Kirkosta eroaminen ei myöskään tarkoita sitä, että olisin luopunut uskostani, hengellisyydestäni tai jumalasuhteesta. Eiköhän se Jumala ylety kirkon ulkopuolellekin. Ja eikö se ole niin, että on vain yksi kirkko nimittäin Jeesuksen Kristuksen kirkko ja siihen kuuluvat kaikki, jotka Häneen uskovat. Sekin on taas jokaisen oma asia uskooko vai eikö.

Hautajaisissa voin silti käydä ihan normaalisti ja jouluakin aion viettää :) Ovathan ne vanhoja suomalaisia perinteitä. Niin kuin on uskontokin, mutta sen oppeja ei mielestäni ole muokattu tähän päivään sopiviksi. Ja siis se perinnehän iskostettiin suomalaisiin miekalla ja väkivallalla. Se, että jokin asia on perinne ei välttämättä tee siitä automaatisesti hyvää.

Mun mielestä naisten asema kirkossa on huono, homojen asemasta puhumattakaan. Olisi hassua kuulua johonkin minkä arvoihin en usko. Jumalaan voin uskoa kirkon ulkopuolellakin jos itse niin haluan. Ajatella, että mut on kasteessa liitetty tahtomatta mukaan kirkkoon ja sen opit on mulle koko lapsuusajan esitetty totena niin koulussa kuin muuallakin. Se on tottakai vanhempien oikeus kastaa lapsensa seurakunnan jäseneksi, mutta on myös täysi-ikäisen nuoren oikeus ajatella omilla aivoillaan ja päättää uudestaan.

Monille kirkkoon kuuluminen tuo turvaa kun kuuluu johonkin. Jos en kuulu kirkkoon niin olenko sitten ihan yksin tai enkö kuulu yhtään mihinkään? Mulle riittää se, että kuulun meidän perheeseen, omaan kaveriporukkaan ja meidän koulun yhteisöön.

Arvot ja ajatukset voi varmasti elämän aikana muuttua paljon. Sitten myöhemmässä elämänvaiheessa voin liittyä takaisin kirkkoon, jos mun arvot ja ajatukset ovat silloin sellaiset. Monet ajattelee, että nuo nuoret ei nyt vielä ymmärrä asiasta mitään kun ovat vielä niin pieniä...täyttä hölynpölyä! Me kirkosta eronneet nuoret varmasti tiedetään monista asioista paljon ja vaikka ei tiedettäiskään uskonnosta mitään niin onhan meillä silti oikeus erota. Vaikka pelkästään sen rahansäästämisen takia. Mitä kukaan on tuomitsemaan kenekään syitä huonoiksi tai hyviksi. Mun mielestä nuorella on oikeus kuulua kirkkon tai olla kuulumatta oli sitten nuori hepsankeikkana tai ei. "Se nyt kuuluu vaan tuohon ikään kun halutaan päättää kaikesta itse" Nimenomaan... Ollaan nyt siinä iässä, että meillä on oikeus alkaa päättämään asioista itse ja tästä kirkkoon kuulumisesta on mun mielestä erinomaista alottaa, koska hallitseehan se aika paljon omaa elämää.

Tässäpä murto-osa mun ajatuksista tällä hetkellä. Tuen edelleen päätöstäni. Jollain tavalla ootin sen muuttavan mun elämää, mutta löysinki vaan itseni seisomassa molemmat jalat tukevasti maassa. Omat arvot kohdillaan omassa päässäni : )

Hyvää yötä kaikille!

Olen onnellinen

Halusin jakaa muutaman viimeaikaisen videon tänne teidän iloksi :)
 Tässä mun Ukulele coveri Vancejoyn Riptide-biisistä.
 Sandyn kanssa saatiin ihana tilaisuus esiintyä meidän kuvisopen valokuvanäyttelyn avajaisissa! Tunnelma oli lämminhenkinen ja valokuvat upeita. Tuollaset keikat saa aina hymyn huulille. Sieltä siis seuraava videopätkä mun soolosta Adelen Turning Tables ja Nuori ja Kaunis, joka laulettiin Sandyn kanssa yhessä.
 

Baby, it's cold outside

Talvikuvien fiilistelyä :) Heti ku sato vähän lunta niin päästiin joulufiilikseen. Tänään paketoin ekat lahjat ihanasti kynttilän valossa. Jonkun aikaa kestää totutella tuohon kauheaan pimeyteen, joka vallitsee aamulla koulumatkalla ja taas iltapäivällä kun pääsee kotiin...
Blogin kirjoittelu on jääny huonolle mallille työkiireiden takia, mutta onneksi nyt vähän hellitti ja heti iski kirjotusfiilis. Oon käyny useana viikonloppuna Helsingissä moikkailemassa pikku Leeviä ja auttamassa isoveljen työkeikoilla. Reissut on ollu ihania, mutta todellakin vaatineet veronsa univelkoina. Onneksi abin elämässä on puolensa ja koulussa ei tarvi paljoa pistäytyä. Siitä puheenollen, 38 kouluaamua enää jäljellääää!! Kävin varaamassa jo yopäivän aamulle kampaaja ajan :D ...parempi olla ajoissa. Huomisessa riittää myös juhlimisen aihetta kun Ilonasta tulee ylioppilas. Sen kunniaksi juodaan varmasti maljat, ellei jopa muutamat.