Äidin puhe

Huh tätä juhlapostausten määrää! Haluan vielä jakaa yhden ihanan hetken ja muiston, nimittäin rakkaan äitylin puheen. Puhetta äiti oli valmistellut jo pitkään ja kovasti jännitin mitä sieltä tulee. Ihana puhe herätti tunteita niin minussa, kuin muissakin vieraissa. Kiitos äiti.

Rakas  tyttäreni Siiri!

Vanhempien parisuhde on lapsen koti, on joku viisas filosofi sanonut. Tätä samaa ajatusta on käsitelty myös psykologiassa ja onhan totta että vanhempien parisuhde vaikuttaa ainakin kodin tunnelmaan ja ilmapiiriin. Tätä ajatusta vasten uskon, että olet saanut parhaan mahdollisen kodin.   En unohda ikinä sitä tunnetta kun sinä synnyit: sydän oli niin täynnä rakkautta, olin onnellinen ja kiitollinen. Tänään saavutan tämän saman tunteen: kiitollisuuden, samalla tunnen myös ylpeyttä. Enkä tarkoita ylpeydellä  nyt pelkästään sinun ylioppilastutkintoa vaan sitä millainen nuori aikuinen sinusta on tullut. Sinussa on juuri niitä ominaisuuksia, joita toivoisin meistä jokaisesta löytyvän. Eräs vahva ominaisuus sinussa on oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuus on sitä, että sietää toisen erilaisuutta jopa arvostaa sitä. Olet tavattoman erikoinen tai sanoisinko erityinen.  Sinun ollessa pieni  kävimme äitiäni eli sinun mummoa katsomassa Hiirosenkodissa.  Muistan kun sinä pieni tytöntyllerö syötit mummoa ja juttelit hänelle samoin kuin muidenkin vanhusten kanssa, myös hoitajien kanssa. Lauloit paljon kaikille.

Osasit myös hyvin luontevasti jutella kehitysvammaisten ihmisten kanssa ja arvostankin kovasti sitä työtä mitä viime talvena teit kehitysvammaisten kerhoavustajana ja henkilökohtaisena avustajana.

Sinun erityisyyden huomasi jo sinun ensimmäisen luokan opettaja. Hän kirjoittaa toukokuussa 30.5.2003 todistuksessa  näin:

”Siiri on vilkas ja nopea kuin elohopea ja hän ryhtyy aikailematta toimeen kun pitää. Paikallaan olo on välillä vähän vaikeaakin, mutta kovasti Siiri haluaa olla hyvä pieni koululainen. Taidoiltaan Siiri on monissa asioissa edellä muuta luokkaa, oppiminen on hänelle helppoa. Joskus hänellä on hieman liian kiire, ja silloin työn jälki ei aina ole ihan niin viimeisteltyä kuin voisi olla. Varsinkin kevättä kohden Siiri on kyllä usein innostunut parantamaan työnsä laatua ja se tietenkin näkyy myös tuloksissa.

Siiri käyttäytyy aina hyvin ja kohteliaasti ja osaa hienosti ottaa toiset huomioon. Hän on sydämellinen, myötätuntoinen ja oikeudentajuinen ja yrittää omalta osaltaa toimia niin, että kaikilla on mukavaa yhdessä eikä kenelläkään ole paha mieli. Jos luokassa on jotain erimielisyyttä, Siiri toimii usein sovittelijana tai keksii kompromisseja, niin että rauha taas palautuu. Siiri on valmis syksyllä siirtymään 2.luokalle. ”

Tänään 30.5.2015 sinulla on kädessäsi uunituore ylioppilastodistus:

Tämä on tärkeä hetki elämässäsi, onneksi olkoon!

Sanotaan, että suomalainen ei usko, ennen kuin hän näkee. Olet osoittanut itsellesi ja muille, että asia menee juuri tosin päin: ensin uskot ja vasta sitten näet.

Takanasi on pitkä opintie. Olet lukenut, kuullut, kokenut ja nähnyt paljon. Lukiovuosiisi kuuluu myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa ja kesätyö au pairina Kanadassa. Tietosi ja ymmärryksesi ovat kasvaneet. Olet oppinut uusia kieliä, uusia taitoja ja uusia asioita. Olet kohdannut opettajia, jotka ovat välittäneet sinusta ja tavoitteistasi (kiitos Ansku!)

Iloitse nyt, kun nostit valkolakin hiuksillesi. Vaali muistoa vielä silloinkin, kun vuodet ovat kellastaneet lakkisi, kun elämä on koetellut sinua.

 Odota ihmeitä, saat ihmeitä – odota hyvää ja huomaat että tarjolla on hyvää.

Mutta: Veri vetää jatkamaan ja Juhani Töytäri kirjoittaa näin:

Elämän maratonilla ylioppilaspäivä on kuin juomapaikka. Siinä pysähdytään tankkaamaan, mutta vain vähän, että jaksaa jatkaa. Siinä analysoidaan , mutta vain vähän, ettei juututa menneeseen. Siinä suunnitellaan tulevaa, mutta vain vähän, jotta yllätyksellisyys ei katoaisi ja veri vetäisi jatkamaan.

Tänään meitä on täällä lähes kaikki sinulle tärkeät läheiset ihmiset: me vanhemmat,  sisarukset perheineen, mummo ja pappa, muita sukulaisia ja ystäviä, kaikkia  jotka ovat olleet sinunkin elämässä mukana,  sinun omat hyvät ystävät ja muita tärkeitä ihmisiä mm. Jamppa ja Marita. Teille suuri kiitos siitä, että olette olleet Siirin elämässä. Haluan mainita myös kummitäti Merjan, joka on joka ikinen vuosi muistanut sinua pöytähopealla. Sinulle onkin kertynyt 20-vuoden aikana upea pöytähopeoiden sarja. Kiitos Merjalle että jaksoit olla Siirin elämässä tällä omalla tavallasi. Mutta nyt:

Nostetaan  yhdessä malja Siirille.

kiitos että jaksoitte kuunnella ja mukavaa iltaa kaikille.

30.5.2015 Villa Hannala