Muutama sana kirkosta ja siitä eroamisesta

Yleensä en pahemmin ole tänne mistään yhteiskunnallisista asioista kirjotellut, mutta nyt tulee siihen asiaan poikkeus. Tai no yhteiskunnallisesta... Ainakin mun henkilökohtaisesta asiasta ja valinnasta. Onhan tää se paikka, jonne mulla on oikeus kirjoittaa sananvapauden varjolla mitä itse haluan... Mun tarkoituksena ei ole loukata ketään tai kenenkään ajatuksia tällä postauksella. Kunnioitan jokaisen omia valintoja enkä niitä tuomitse. Se, että tämä herättää varmasti keskustelua on mun mielestä just hyvä :)
 Sananvapaudesta tuli mieleen, että meillähän on myös uskonvapaus, tai siis ainakin pitäisi olla.
Erosin nimittäin pari päivää sitten kirkosta. Mua on alkanu raivostuttamaan ihmiset, jotka ovat vaatimassa perusteluja tai muita syitä mun omalle henkilökohtaselle valinnalle. "Kerropas mulle yksikin hyvä syy miksi erosit, säästäminen ei ole mikään syy" No kuule minäpä kerron...

Siis ensinnäkin miksi säästäminen ei ole hyvä syy? Tällaisena lama-aikana saa jokainen varmasti sijoittaa rahansa mihin itse haluaa ja joillekin se kirkollisveroon menevä 30euroa kuukaudessa voi olla isokin raha. En myöskään perustele kirkollisveron maksamisen hyvyyttä sillä, että no kun ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen köyhille ja vanhuksille. Annan mieluummin tukeni ja avustukseni heille itse ihan ilman mitään välikäsiä. Kirkko tekee varmasti paljon hyvääkin siitä ei ole epäilystä, mutta kirkkoon kuulumattomuus ei tarkoita ettenkö voisi hyvää tehdä. Ja loppujenlopuksi aika pieni osa kirkollisverosta menee lopulta suoraan vähäosaisille ja apuatarvitseville.

Kirkosta eroaminen ei myöskään tarkoita sitä, että olisin luopunut uskostani, hengellisyydestäni tai jumalasuhteesta. Eiköhän se Jumala ylety kirkon ulkopuolellekin. Ja eikö se ole niin, että on vain yksi kirkko nimittäin Jeesuksen Kristuksen kirkko ja siihen kuuluvat kaikki, jotka Häneen uskovat. Sekin on taas jokaisen oma asia uskooko vai eikö.

Hautajaisissa voin silti käydä ihan normaalisti ja jouluakin aion viettää :) Ovathan ne vanhoja suomalaisia perinteitä. Niin kuin on uskontokin, mutta sen oppeja ei mielestäni ole muokattu tähän päivään sopiviksi. Ja siis se perinnehän iskostettiin suomalaisiin miekalla ja väkivallalla. Se, että jokin asia on perinne ei välttämättä tee siitä automaatisesti hyvää.

Mun mielestä naisten asema kirkossa on huono, homojen asemasta puhumattakaan. Olisi hassua kuulua johonkin minkä arvoihin en usko. Jumalaan voin uskoa kirkon ulkopuolellakin jos itse niin haluan. Ajatella, että mut on kasteessa liitetty tahtomatta mukaan kirkkoon ja sen opit on mulle koko lapsuusajan esitetty totena niin koulussa kuin muuallakin. Se on tottakai vanhempien oikeus kastaa lapsensa seurakunnan jäseneksi, mutta on myös täysi-ikäisen nuoren oikeus ajatella omilla aivoillaan ja päättää uudestaan.

Monille kirkkoon kuuluminen tuo turvaa kun kuuluu johonkin. Jos en kuulu kirkkoon niin olenko sitten ihan yksin tai enkö kuulu yhtään mihinkään? Mulle riittää se, että kuulun meidän perheeseen, omaan kaveriporukkaan ja meidän koulun yhteisöön.

Arvot ja ajatukset voi varmasti elämän aikana muuttua paljon. Sitten myöhemmässä elämänvaiheessa voin liittyä takaisin kirkkoon, jos mun arvot ja ajatukset ovat silloin sellaiset. Monet ajattelee, että nuo nuoret ei nyt vielä ymmärrä asiasta mitään kun ovat vielä niin pieniä...täyttä hölynpölyä! Me kirkosta eronneet nuoret varmasti tiedetään monista asioista paljon ja vaikka ei tiedettäiskään uskonnosta mitään niin onhan meillä silti oikeus erota. Vaikka pelkästään sen rahansäästämisen takia. Mitä kukaan on tuomitsemaan kenekään syitä huonoiksi tai hyviksi. Mun mielestä nuorella on oikeus kuulua kirkkon tai olla kuulumatta oli sitten nuori hepsankeikkana tai ei. "Se nyt kuuluu vaan tuohon ikään kun halutaan päättää kaikesta itse" Nimenomaan... Ollaan nyt siinä iässä, että meillä on oikeus alkaa päättämään asioista itse ja tästä kirkkoon kuulumisesta on mun mielestä erinomaista alottaa, koska hallitseehan se aika paljon omaa elämää.

Tässäpä murto-osa mun ajatuksista tällä hetkellä. Tuen edelleen päätöstäni. Jollain tavalla ootin sen muuttavan mun elämää, mutta löysinki vaan itseni seisomassa molemmat jalat tukevasti maassa. Omat arvot kohdillaan omassa päässäni : )

Hyvää yötä kaikille!