Be a voice, not an echo

Oon viimeaikoina on mietiskelly tosi paljon. Johtuu varmaan siitä, että oon ollu päivät kotona lukemassa ja ajatukset on aina välillä harhaillu suuntaan jos toiseen. Herkkä ihminen kun oon niin mietin monia asioita ja tapahtumia joskus ehkä liianki pitkään. Saan välillä semmosia ns. ahaa-elämyksiä, jotka saa mut tajuamaan monia asioita. Tällä kertaa tajusin sen kuinka ihania ystäviä mulla onkaan. Ja sen että mä en oo yksin.
 Pohdiskelin myös sitä, miten mun vaihtovuosi ja aupair-reissu on vaikuttanu muhun ja mun kaverisuhteisiin. Musta tuntuu, että niiden takia osa kavereista on etääntyny ja aikaa toisen näkemiseen ei yhtäkkiä löydykään. En aattele, että se olis millään tavalla huonoasia, päinvastoin. Musta mun matkustelu on vaikuttanu vaan hyvällä tavalla ja saanu tajuamaan sen ketkä oikeesti on niitä todellisia kavereita. Viimeaikoina mua on mietityttäny niin paljon se miten jotkut kaverit ei oo valmiita tulemaan vastaan. Tarkotan siis sitä miten kaverisuhteet pitäs olla tasapainossa ja molemmat on ns. valmiita tapaamaan puolipälissä. Välillä on toisen vuoro laittaa viestiä ja kysellä kuulumisia ja toisin päin. Mä oon aina ollu semmonen ihminen, joka haluaa olla hyväksytty ja mukava ihan kaikkien silmissä. Se ei oo kuitenkaan mahollista, me ei voida olla kaikkien mieliksi. Siispä päätin tämän ahaa-elämyksen tuloksena, että opettelen nauttimaan yksinolosta enkä juokse kenenkään perässä. Näin kaverisuhteet pysyy tasapainossa :) Miten ihanaa tajuta tällasia asioita!