Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan

Isä olen täällä maailman toisella puolen, äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen. Mua pelottaa. Oikeestaan mua pelottaa ihan kamalasti. Mietikkää kaikkea sitä mitä tuun kokemaan tulevan vuoden aikana, mutta myös kaikkea sitä mistä jään paitsi. Vuoden aikana ehtii tapahtua niin paljon kaikkea, kaverisuhteet muuttuu, kaikki menee elämässä eteenpäin ja mä tuun takasin ja oletan, että voin hypätä kaikkeen mukaan tuosta noin vaan. Toisaalta tuo vuosi varmasti vahvistaa kaverisuhteita, mutta myös syö niitä. Toiset kestää peremmin ja toiset vähemmän. Täällä Suomessa jos tapahtuu jotain, niin voin aina soittaa Saanalle tai Jassulle ja saan aina Ilonalta lämpimän ja rakastavan halin. Mutta entä sitten, ku oonkin tuolla niin kaukana. Joudun pärjäämään omillani ja keksimään omat ratkaisut vaikeisiin tilanteisiin. Pitää ajatella positiivisesti, että ehkä se itsenäistyminen on juuri se mitä tarvin ja jonka avulla mä kasvan. Ilman vaihtovuotta jäisi multa varmasti moni asia oppimatta ja kokematta.