Hope sees the invisible achieves the impossible

Huh, mentiin tänään Sandyn kanssa koulun kuoroon. Ollaan käyty siellä pari kertaa ennenki, tosin huonolla menestyksellä. Ilmapiiri on jotenkin huono ja semmonen yhteishenki puuttuu kokonaan. Toisaalta oli ihana taas olla osana kuoroharkkoja ja tuli muistoja mieleen vanhoista ajoista. Harjoteltiin Sandyn kanssa biisiä ylioppilasjuhlia varten ja saatiin onneksi ihana Theresa säestämään meitä pianolla! Kiitos, että suostuit :)
Nyt on tullu myös pikkuhiljaa tutuksi tää kellariasumisen huono puoli...avaan joskus varaston oven, jotta ilma vaihtuis paremmin ja sieltä tulee kaikki talvihorroksessa olleet sekopäiset ja murhanhimoset kärpäset tänne mun huoneeseen!!! Tää on varmaan jo kaheskymmenes kerta ku saan metsästää yhtä psykologian kirjan kanssa...